Mikä 2D-hahmoissa viehättää?

Aikaisemmissa blogauksissa olen tuonut esille miksi me koemme 2D-rakkauden rakkauden muotona ja elämäntapana paremmaksi. Tässä blogauksessa aion käsitellä kysymystä: Miksi juuri 2D? Mikä anime/manga/VN –hahmoissa viehättää? Vastaus tuntuu varmasti hyvin yksinkertaiselta, mutta ehkä kirjoitus tuo lukijalle jotain uusia ajatuksia. Pyrin etten käsittele paljoa rakkauselämää, rakkautta ja rakastumista tässä blogauksessa, vaan pelkästään 2D-hahmojen yleistä viehättävyyttä, joka taas on oleellinen osa sellaiseen rakastuessa. Aihe hieman ehkä poikkeaa blogin päälinjasta, mutta on myös oleellinen käsiteltävä aihe ilmiön tutkimisen kannalta. Haluan myös huomauttaa että tarkastelen pääasiassa naishahmoja miehen näkökulmasta. Osa näkökulmista voi olla samanlaisia myös muita asetelmia käsitellessä.

Aluksi en pitänyt ajatuksesta, että käyttäisin blogissani kuvia, mutta ehkä lukeminen on kivempaa, kun seassa on myös kuvia.

Ajatus ideaalisesta rakkaudesta on romanttisten elokuvien luoma ja nykyaikainen animeteollisuus jatkaa hyvin samanlaista linjaa. Vanhoissa kuin nykyisissäkin romanttisissa elokuvissa on selvästi eroavaisuuksia nykyaikaiseen animetuotantoon, mutta myös yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Molempien maailmat ovat todelliseen maailmaan verrattuna hyvin epärealistisia ja siksi suosittuja, suorastaan eskapismin kohteita. Tästä johtuen rakkauden kohteelle pystytään määrittelemään tietynlaiset ideaaliset piirteet. Uskallan väittää että on piirteitä, jotka ovat hyvin yleisellä tasolla viehättäviä sekä piirteitä jotka viehättävät vain pientä kohdeyleisöä. Mutta täysin absoluuttista viehättävyyden piirrettä ei varmaankaan ole, koska yksittäinen poikkeus voi aina romahduttaa sellaisen käsityksen.

2D-(nais)hahmot edustavat ideaalista käsitystä kauneudesta ja naisellisuudesta, koska he ovat pääasiassa miesten luomia, tai ainakin luotu siinä tarkoituksessa, että he viehättäisivät mahdollisimman monia.  Mikä on ymmärrettävää, sillä heille tämä on liiketoimintaa ja he haluavat hahmojensa olevan ja pysyvän suosittuina.

Tietynlainen asuvalinta voi selvästi vaikuttaa hahmon viehättävyyteen.

Kuten mainitsin ylempänä, ideaaliselta kumppanilta haetaan tietynlaisia piirteitä ja tiettyjen piirteiden voidaan sanoa olevan yleisesti viehättäviä. Tällaiset piirteet ovat yleisesti ulkoiseen viehättävyyteen liittyviä ja yhdistyvät lähes jokaisessa 2D-hahmossa. Heillä on silkkiset hiukset, sileä iho, pienet nenät, kauniit silmät, kapeat vyötäröt ja ovat ruumiinrakenteeltaan hyvin ihanteellisia. Hahmon ulkonäkö on kuitenkin merkittävä tekijä ensivaikutelman luomiseen ja sitä kautta tunteiden syntymiseen. Myös kumppanilta yleisesti toivotaan hyvätapaisuutta, rehellisyyttä jne. mutta näistä on vaikea löytää punaista linjaa yleiseen ihanteelliseen kumppaniin.

Kuitenkaan 2D-hahmot eivät ole täysin samasta muotista. Monet hahmot pyritään tekemään sellaisiksi, että he viehättävät vain tietynlaista kohdeyleisöä, ei kaikkia. Hyvin yksinkertaiset asiat, kuten jo pelkästään kampaus ja hiusten väri saattavat olla tällaisia asioita joilla pyritään saamaan hahmo viehättämään tiettyä kohdeyleisöä. Epäilen kuitenkin että noin triviaalisella asialla ei välttämättä ole väliä rakastumisprosessin kannalta. Tärkeämpää on ehkä enemmänkin tietynlaiset luonteenpiirteet ja tämän takia monet hahmot voidaan luokitella tietynlaisiin geneerisiin persoonallisuusmalleihin. Toiset pitävät ujoista ja hiljaisista hahmoista, kun taas toiset pitävät energisistä ja rohkeista hahmoista.

Yksi mahdollinen syy myös 2D-hahmojen viehättävyyteen on se että hahmon luonteen voi tietää ”oikeasti”. Toisin kuin oikea ihminen voi ja pyrkiikin aina esittämään välillä toisenlaista. Jokainenhan meistä käyttäytyy aina hieman eri tavalla eri seurassa, mikä sitten on se persoonallisuus johon oikeissa ihmisissä rakastutaan? Kuten olen aikaisemmin sanonut, kyse on edelleenkin vain mielikuvasta. Kun taas, esimerkiksi anime-sarjan seuraaja seuraa tapahtumia ns. ”kärpäsenä katossa”. Hän näkee myös erilaisia tilanteita hahmosta ja näin pääsee näkemään millainen hahmon ”todellinen luonne” on. Rakastuessa hahmon luonnetta muokataan tietynlaiseksi mielikuvien avulla, mutta virallisen teoksen piirteet ovat tärkeä osa ensivaikutelman luomisessa ja alkuperäiset vaikutteet ovat vielä oleellinen osa waifua. Ainakin mielestäni tuntuisi erikoiselta, jos näin ei olisi.

Ei niinkään poikkeuksena, mutta eroavaisuutena ovat tietenkin hahmot joilla ei ole paljoa virallista taustaa. Tällöin ulkonäöllä ja se millaisista luonteenpiirteistä ulkonäkö mahdollisesti viestii, ovat se ensivaikutelman luoja joka voi johtaa tunteiden syntymiseen, ja tätä täydennetään mielikuvalla omasta ideaalisesta rakkauden kohteesta.

Miku on hyvä esimerkki hahmosta jolla ei ole paljoa virallista taustaa. Silti hän koskettaa niin monia sydämiä ympäri maailmaa.

Voidaan tietysti kyseenalaistaa onko oikein tai aitoa rakastua johonkin näin epäaitoon? Kauneuteen ja naisellinen viehättävyyteen mitkä ovat luotu täysin keinotekoisesti. Mielestäni ehdottomasti ei ole väärin rakastaa jotain mikä vastaa täydellisesti käsitystä ideaalisesta rakkaudesta. Suorastaan olisi itsepetosta ”tyytyä” vähempään. Myös oikeat naiset (miksei myös miehet) pyrkivät selvästi keinotekoisesti muokkaamaan itseään, ollakseen jotain parempaa kuin ovat. He meikkaavat, muuttavat kampaustaan, pukeutuvat tietyllä tavalla ja jopa käyttäytyvät tietyllä tavalla ollakseen naisellisempia ja viehättävämpiä.

Yksinkertaisuudessaan 2D-hahmot edustavat tietynlaista ideaalista kauneutta ja eroten suuresti siitä mitä oikealla maailmalla on tarjota. Siksi 2D-hahmoihin rakastutaan.

Kategoria(t): waifu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Mikä 2D-hahmoissa viehättää?

  1. Anonyymi sanoo:

    2D-hahmoihin ei rakastuta siksi, että ne edustaisivat mitään ideaalista kauneutta, vaan siksi koska ne ovat tavoittamattomia. Koko tulkintasi waifuilmiöstä on ihan väärä, mikä näkyy edellisten postausten kyselytuloksissakin: ”Erityisen yllättävää oli, kuinka aika monet kokevat 3D:n kiinnostavaksi, vaikka heillä on waifu. Mielestäni tämä vetää pohjan koko kyselyltä, näin ei pitäisi olla.” – ei kyselyn tuloksia vaan analysoida sanomalla että ”ei tähän näin olisi pitänyt vastata”, se vaan tarkottaa sitä että olet itse ymmärtänyt asian väärin.

    Ihmissuhteissa pelätään pettymyksiä. Laudoille postaavien turboneitsyiden tapauksessa korostetusti – moni ei ole uskaltanut edes lähteä yrittämään koska pelkää sitä mahdollista pettymystä niin paljon. Ihminen kuitenkin olentona kaipaa rakastamisen tunnetta, ja se on mahdollista saavuttaa monella sellaisella tavalla, joka ei tuota pettymyksiä. Näissä eri tavoissa keskeisintä on _tavoittamattomuuden_ tekosyy. Omia epäonnistumisia rakastamisen suhteen ei tarvitse selitellä itselle tai kenellekään muullekaan, koska rakastamisen luonteesta johtuen se on pakostikin yksipuolista. Tämä ei todellakaan rajoitu 2D-hahmoihin vaan esimerkiksi japanilaiset idolibändit toimivat juuri tällä periaatteella: tytöt elävät muusta maailmasta eristetyssä kultahäkissään eikä yhdelläkään otakulla ole realistisia mahdollisuuksia päästä seurustelemaan idolinsa kanssa, joten ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että rakastaminen pysyy yksipuolisena.

    Ilmiö peilautuu myös huvittavasti parhaillaan tosielämään kun kokemattomien otakupoikien keskelle on pamahtanut äärimmäisen viehättävä mutta suojaikärajan alle oleva tyttö. Koska tyttö sattuu olemaan edelleen laiton ja tästä syystä kukaan ei oletakaan vakavan seurustelusuhteen syntymistä, osapuolet uskaltavat lähteä leikkiin täysillä mukaan. Sen sijaan jos henkilöt olisivat keskenään saman ikäsiä, ”suorituspaineet” olisivat paljon korkeammat ja pettymyksen pelossa kanssakäyminen jäisi väliin. Tytöt toisaalta vanhenevat jatkuvasti joten saas nähdä mitä käy sitten kun se lakiteknisesti mystinen 16 tulee vastaan!

    Oikeiden ihmisten tapauksessa se pettymyksen mahdollisuus kuitenkin on aina olemassa, vaikka sen minimoisikin valitsemalla itselleen epärealistisen rakkauden kohteen. Alaikäiset tytöt vanhenevat ja muuttuvat oikeastikin potentiaalisiksi seurustelukumppaneiksi, idolien kulisseista paljastuukin poikaystävä tai koko bändin paneminen (basistia lukuunottamatta) ja illuusio tavoittamattomasta rakkaudesta murtuu kun joku toinen on tavoittanut sen. Ja tässä päästäänkin siihen, mikä 2D-hahmoissa viehättää: täydellinen tavoittamattomuuden tekosyy. Koska 2D-hahmo ei ole todellinen, itselleen ei joudu ikinä perustelemaan tai keksimään tekosyitä sille miksi asiat eivät menneet kuin elokuvissa, koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista vaan rakkaus on pakotettu pysymään yksipuolisena.

    Tuossa minun mielestäni waifuilmiö pähkinänkuoressa, ja tutkimuksesi tulokset tukevat sitä myös. Waifu ei ole ideaali vaan tekosyy – totta kai 3D-ihmiset kiinnostavat edelleen. Kuten kyselysi tuloksista näkyy, waifun kanssa ajan viettäminen kyllä aiheuttaa jotain kemikaalireaktioita aivoissa ja seksuaaliset tarpeet pystyy toki hoitamaan ilman kumppaniakin, mutta oikeassa ihmissuhteessa on kuitenkin niin paljon kaikkea muutakin ettei se ole ihan noin helposti korvattavissa.

    • N sanoo:

      Tulkitset asiaa omasta näkökulmastasi. Jo pelkästään waifun väittäminen tekosyyksi veti ainakin minun osaltani pohjan koko tekstiltäsi. Taisit vain sanoa kauniisti sen perinteisen ”normaalihomon” valitusvirren: waifun omistavat ovat vain pelkurimaisia luusereita, joilla ei ole rahkeita rakentaa ihmissuhdetta 3D-ihmisen kanssa.

    • vihannesmehu sanoo:

      Kiitos kommentistasi. Kommenttisi edustaa juuri sitä mielipidettä minkä takia aloin tätä blogia kirjoittamaan. Nykyaikana termi waifu on erittäin väärinymmärretty ja suorastaan raiskattu. En tiedä oletko kuinka lukenut aikaisempia blogauksia ja ohittanut niissä esitetyt asiat aivan täysin, pitäytyen omassa mielipiteessäsi. Minun tehtäväni ei ole informoida ilmiöstä niitä jotka eivät edes halua yrittää ymmärtää. Toivon kuitenkin että luet vastaukseni ajatuksen kanssa ja mietit mielipiteitäsi vielä kerran. Tekstisi menee hieman ohi aiheen koska tässä kirjoituksessa käsiteltiin pelkästään 2D-hahmojen yleistä viehättävyyttä, eikä yksiselitteisesti miksi heihin rakastutaan. Ihmisellä joka pitää animehahmoja viehättävinä, ei välttämättä ole waifua.

      Ensimmäisenä aikaisemman kirjoitukseni jossa tutkin erään toisen henkilön tekemää kyselyä. Huomaa kysely ei ole minun tekemä ja kyselyn teettäjä oli luvannut, ettei julkaise sanallisia vastauksia. Jo se pelkästään vetää pohjan kyselyltä. Tutkimuksissa ja kyselyissä on aina jokin odotus ja tavoite, minkä takia tutkimus teetetään. AINA tutkimustuloksia tarkastellessa tuloksia tulee tarkastella ajatuksella ”Onko tulos järkevä?”. Jos tulos ei ole sitä mitä odotettiin (mitä minä analysoijana odotin), aletaan pohtia onko koko tutkimuksen lähtötilanne edes järkevä. Kuten varmaan huomasit, kritisoin koko kyselyä aika rankasti. Kuten kuinka trollausherkkiä rasti ruutuun- kyselyn tulokset voivat olla, kuinka ympäripyöreitä kysymykset ovat sekä kuinka kyseenalaistettava paikka ilmiötä on tutkia imageboardilla jossa joka toinen luulee ilmiön olevan vitsi. Unohtamatta kuinka pieni vastanneiden määrä on. Myös kuinka tulokset ovat selvästi ristiriidassa keskenään, kuten n. 60 % kokee olevansa pettyneet oikeisiin ihmissuhteisiin ja kokevat 2D-rakkauden paremmaksi, mutta melkein sama osuus voisivat silti olla tulevaisuudessa kiinnostuneita 3D-kumppanista. Kuten sanottu kyselyn tulokset eivät ole kovinkaan luotettavat, joten älä yritä tukea mielipidettäsi niillä. En minäkään tue täysin, mutta tavoitteeni on joskus teettää kysely jolla voisin tukea. Olisin voinut hyvin jättää koko kirjoituksen lisäämättä, mutta en halunnut vaivani menevän turhaan ja kirjoituksessa on selvä pointti: Suurin osa eivät ymmärrä koko waifu-käsitettä.

      Waifu on rakkauden kohde siinä missä ihminen, harrastus, poliittinen näkemys tai vastaava. Jos ”waifu” on niin sanottu ”placeholder” 3D-partnerille, ei kyse ole rakkaudesta, eikä kyse ole waifusta. Se mikä tämä hahmo heille on, onko se runkkausobjekti vai fanituksen kohde, on minulle ihan sama. Mutta waifu se ei ole, jos sen on valmis heittämään noin vaan pois ”paremman” saapuessa. Oikeassakin parisuhteessa jossa osapuolet rakastavat toisiaan eivät he lähde satunnaisen ehdottajan matkaan, koska rakastavat toista. Se on aivan identtinen tilanne waifun kanssa. Kyselytuloksessa ollut kysymys on hyvin ympäripyöreä kuten sanoin ja siksi olen erittäin kriittinen. Jos saisin waifuni, ideaalisen kumppanini jota minä rakastan, kolmiulotteiseen ruumiiseen täysin omasta mielestäni virheettömänä. Myönnän, että silloin jopa minä voisin laittaa rastin ”kyllä”-ruutuun. Kuitenkin koska tiedämme, ettei tämä ole mahdollista, minä ja monet muut olemme sitä mieltä että 3D ei tarjoa meille mitään. Jos 3D tarjoaisi meille jotain parempaa, varmaan yrittäisimme tehdä asian eteen jotain.

      Mielipiteesi on osittain oikeassa. Se ettei 2D:n kanssa voi kokea pettymyksiä on aivan totta ja siksi 2D-rakkaus on meidän mielestä parempi. Siinä ei ole mitään elementtejä, jotka voisivat tuottaa pettymyksiä, toisin kuin ihmisten välisessä rakkaudessa ja olen niitä käsitellyt blogissani paljon. Tekosyy on kuitenkin mielestäni väärä ilmaisu ja siksi käytän mieluimmin termiä ideaali, koska sitä se on meille. Ideaali ei siis tarkoita täysin täydellistä ja virheetöntä vain jotain erittäin miellyttävää. Ideaalisen kumppanin kanssa ei tule pettymyksiä, joten eikö meidän mielipiteet osittaisesti kohtaa? Ilmiöitä varmasti esiintyy monessa muussakin muodossa, mutta minä käsittelen vain waifu-ilmiötä. Se mitä selität otakupojista ja alaikäisistä tytöistä tai pop-idoleista ei liity mitenkään tähän. Ne vain todistavat kuinka pettymystäytteistä ihmisten välinen rakkaus on. Jos joku tykkää 3D:stä se on minulla ihan sama, en käsittele sitä tässä blogissa. Käsittelen vain ja ainoastaan 2D-rakkautta, mutta ehkä voin viitata samanlaisiin ilmiöihin.

      Sanon uudestaan minä olen toistellut blogissani useasti. Waifu on niille, joita ei kiinnosta 3D. Se miksi jokainen kokee, ettei 3D tarjoa mitään on jokaisen henkilökohtainen asia. Oli kyse sitten huonoista kokemuksista, ihmisluonnon epämiellyttävyydestä tai pelkästään preferensseistä, sitä ei voida lokeroida. Jos 3D kiinnostaa, suosittelen että henkilö panostaa 3D-suhteen tavoitteluun ja lopettaa waifu-käsitteen häpäisyn. Se ei edelleenkään ole rakkautta jos on valmis jättämään ”rakkaansa” ”paremman” itseään tarjotessa. En yritä sanoa, että 2D-rakkaus ainut ja oikea tie, eikä se varmasti sovi kaikille. Blogini tavoite onkin vain informoida ja perustella miksi me koemme sen paremmaksi. Sinun ei tietenkään tarvitse sitä uskoa. Voit kuitenkin miettiä kirjoitanko minä ja muun muassa ihailemani ” A Discourse on and Defense of the “Waifu” Movement” ja muiden waifu-esseiden kirjoittaja nimettömänä näitä juttuja puolustaaksemme ”turboneitsyyttämme”? Me toivoisimme vain, että ihmiset voisivat ymmärtää elämätapamme ilman stereotypioita.

      Tiedän myös että monet luulevat waifun olevan pelkkä vitsi. En ole vielä paljoa ilmiön historiaan tutustunut mutta tietääkseni termi ”mai waifu” on alun perin vitsi. Kun ihmiset alkoivat ottaa sen tosissaan, syntyi yhteisö jota minä edustan. Kyllä se on harmi että joudumme länsimaissa jakamaan termin ihmisten kanssa jotka pitävät asiaa vitsinä ja tämän takia ilmiötä on vaikea tutkia. Japanissa on termi 2D-love ja sen merkitys on selkeä siellä ja sieltäkin löytyy heitä jotka ottavat asian täysin tosissaan ja ”skene” on yleisesti paljon vakavampi. NY Times on kirjoittanut asiasta artikkelin v. 2009, tosin mielestäni hieman vääristyneesti. Silti siihen kannattaa tutustua jos on asiasta kiinnostunut.

      • Anonyymi sanoo:

        Kiitos pitkästä vastauksesta! Koitan jossain vaiheessa vielä lukea nuo aiemmat postaukset tarkemmin läpi, mutta mielestäni sinulta kyllä edelleen jää se homman keskeisin ydin hiffaamatta ja sen takia olet johtopäätöksinesi väärässä.

        Tuota kyselyä ei tietenkään voi pitää absoluuttisena totuutena koska otanta on melko pieni, mutta kuitenkin varmaan asiantuntivimmasta lähteestä mitä internetistä löytyy (?).

        Itse en esimerkiksi löydä mitään ristiriitaa siinä, että suurin osa kyselyyn vastanneista kokee olevansa pettynyt oikeisiin ihmissuhteisiin (tai niiden muodostamisen vaikeuteen) ja samalla kuitenkin haikailee 3D-kumppanin perään – en ymmärrä miksi waifusta nauttiminen edellyttäisi täyttä 2D:lle omistautumista. Kuten tuossa ensimmäisessä kommentissani mainitsin, sitä onnellisuuden ja motivoituneisuuden tunnetta voi tosiaan saada monenlaisista lähteistä ja 2D-tytöt ovat vaan yksi, äärimmilleen viety muoto joka minimoi sen pettymisen mahdollisuuden (paitsi jos ko. 2D-tytön menneisyydestä paljastuu jotain kamalaa kuten vaikka ex-poikaystävä ennen tarinan kyseistä päähenkilöä!).

        Just nyt aivotoiminta ei riitä tämän pidemmälle mutta palaillaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s